toppuutteleminen

Finnish

Etymology

toppuutella +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtopːuːtːeleminen/, [ˈt̪o̞pːuːt̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): top‧puut‧te‧le‧mi‧nen

Noun

toppuutteleminen

  1. verbal noun of toppuutella
    1. (colloquial) calming, calming down, restraining

Declension
Inflection of toppuutteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative toppuutteleminen toppuuttelemiset
genitive toppuuttelemisen toppuuttelemisten
toppuuttelemisien
partitive toppuuttelemista toppuuttelemisia
illative toppuuttelemiseen toppuuttelemisiin
singular plural
nominative toppuutteleminen toppuuttelemiset
accusative nom. toppuutteleminen toppuuttelemiset
gen. toppuuttelemisen
genitive toppuuttelemisen toppuuttelemisten
toppuuttelemisien
partitive toppuuttelemista toppuuttelemisia
inessive toppuuttelemisessa toppuuttelemisissa
elative toppuuttelemisesta toppuuttelemisista
illative toppuuttelemiseen toppuuttelemisiin
adessive toppuuttelemisella toppuuttelemisilla
ablative toppuuttelemiselta toppuuttelemisilta
allative toppuuttelemiselle toppuuttelemisille
essive toppuuttelemisena toppuuttelemisina
translative toppuuttelemiseksi toppuuttelemisiksi
abessive toppuuttelemisetta toppuuttelemisitta
instructive — toppuuttelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of toppuutteleminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative toppuuttelemiseni toppuuttelemiseni
accusative nom. toppuuttelemiseni toppuuttelemiseni
gen. toppuuttelemiseni
genitive toppuuttelemiseni toppuuttelemisteni
toppuuttelemisieni
partitive toppuuttelemistani toppuuttelemisiani
inessive toppuuttelemisessani toppuuttelemisissani
elative toppuuttelemisestani toppuuttelemisistani
illative toppuuttelemiseeni toppuuttelemisiini
adessive toppuuttelemisellani toppuuttelemisillani
ablative toppuuttelemiseltani toppuuttelemisiltani
allative toppuuttelemiselleni toppuuttelemisilleni
essive toppuuttelemisenani toppuuttelemisinani
translative toppuuttelemisekseni toppuuttelemisikseni
abessive toppuuttelemisettani toppuuttelemisittani
instructive — —
comitative — toppuuttelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative toppuuttelemisesi toppuuttelemisesi
accusative nom. toppuuttelemisesi toppuuttelemisesi
gen. toppuuttelemisesi
genitive toppuuttelemisesi toppuuttelemistesi
toppuuttelemisiesi
partitive toppuuttelemistasi toppuuttelemisiasi
inessive toppuuttelemisessasi toppuuttelemisissasi
elative toppuuttelemisestasi toppuuttelemisistasi
illative toppuuttelemiseesi toppuuttelemisiisi
adessive toppuuttelemisellasi toppuuttelemisillasi
ablative toppuuttelemiseltasi toppuuttelemisiltasi
allative toppuuttelemisellesi toppuuttelemisillesi
essive toppuuttelemisenasi toppuuttelemisinasi
translative toppuuttelemiseksesi toppuuttelemisiksesi
abessive toppuuttelemisettasi toppuuttelemisittasi
instructive — —
comitative — toppuuttelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative toppuuttelemisemme toppuuttelemisemme
accusative nom. toppuuttelemisemme toppuuttelemisemme
gen. toppuuttelemisemme
genitive toppuuttelemisemme toppuuttelemistemme
toppuuttelemisiemme
partitive toppuuttelemistamme toppuuttelemisiamme
inessive toppuuttelemisessamme toppuuttelemisissamme
elative toppuuttelemisestamme toppuuttelemisistamme
illative toppuuttelemiseemme toppuuttelemisiimme
adessive toppuuttelemisellamme toppuuttelemisillamme
ablative toppuuttelemiseltamme toppuuttelemisiltamme
allative toppuuttelemisellemme toppuuttelemisillemme
essive toppuuttelemisenamme toppuuttelemisinamme
translative toppuuttelemiseksemme toppuuttelemisiksemme
abessive toppuuttelemisettamme toppuuttelemisittamme
instructive — —
comitative — toppuuttelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative toppuuttelemisenne toppuuttelemisenne
accusative nom. toppuuttelemisenne toppuuttelemisenne
gen. toppuuttelemisenne
genitive toppuuttelemisenne toppuuttelemistenne
toppuuttelemisienne
partitive toppuuttelemistanne toppuuttelemisianne
inessive toppuuttelemisessanne toppuuttelemisissanne
elative toppuuttelemisestanne toppuuttelemisistanne
illative toppuuttelemiseenne toppuuttelemisiinne
adessive toppuuttelemisellanne toppuuttelemisillanne
ablative toppuuttelemiseltanne toppuuttelemisiltanne
allative toppuuttelemisellenne toppuuttelemisillenne
essive toppuuttelemisenanne toppuuttelemisinanne
translative toppuuttelemiseksenne toppuuttelemisiksenne
abessive toppuuttelemisettanne toppuuttelemisittanne
instructive — —
comitative — toppuuttelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative toppuuttelemisensa toppuuttelemisensa
accusative nom. toppuuttelemisensa toppuuttelemisensa
gen. toppuuttelemisensa
genitive toppuuttelemisensa toppuuttelemistensa
toppuuttelemisiensa
partitive toppuuttelemistaan
toppuuttelemistansa		 toppuuttelemisiaan
toppuuttelemisiansa
inessive toppuuttelemisessaan
toppuuttelemisessansa		 toppuuttelemisissaan
toppuuttelemisissansa
elative toppuuttelemisestaan
toppuuttelemisestansa		 toppuuttelemisistaan
toppuuttelemisistansa
illative toppuuttelemiseensa toppuuttelemisiinsa
adessive toppuuttelemisellaan
toppuuttelemisellansa		 toppuuttelemisillaan
toppuuttelemisillansa
ablative toppuuttelemiseltaan
toppuuttelemiseltansa		 toppuuttelemisiltaan
toppuuttelemisiltansa
allative toppuuttelemiselleen
toppuuttelemisellensa		 toppuuttelemisilleen
toppuuttelemisillensa
essive toppuuttelemisenaan
toppuuttelemisenansa		 toppuuttelemisinaan
toppuuttelemisinansa
translative toppuuttelemisekseen
toppuuttelemiseksensa		 toppuuttelemisikseen
toppuuttelemisiksensa
abessive toppuuttelemisettaan
toppuuttelemisettansa		 toppuuttelemisittaan
toppuuttelemisittansa
instructive — —
comitative — toppuuttelemisineen
toppuuttelemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.